Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Oscarillakin palkittu pienen budjetin irlantilaiselokuva Once ihastutti minut jo viime vuonna trailerillaan, mutta koska paikalliseen elokuvateatteriin ei päädy kuin Selinin tuottamat kotimaiset ja muutama rapakon takainen "kassamagneetti", elokuva unohtui pitkäksi aikaa.

Ilokseni Canal+ kanavan syksyn uutukaisista löytyi myös Once ja pitihän se heti katsoa. Mikään elokuvahistorian merkkiteos tämä ei välttämättä ole, mutta kaikessa kotikutoisuudessaan elokuvassa ja sen musiikissa on jotakin tavanomaista viehättävämpää. Elokuvan tunnelma onkin kytenyt sopukoissani koko viikon ja leffan soundtrackia kuunnellessa huomaa itsekin ajautuvansa kaipaamaan, jos ei todellisen niin ainakin kuvitteellisen kadotetun rakkautensa perään.